En liene ainut, jolla on kouluajoilta muisto seuraavanlaisesta tilanteesta: oppilas vastaa väärin ja tämä saa aikaan opettajan sanan säilän sivalluksen koko ryhmän kuullen. Se oli jotain ironian ja vinoilun rajamailta. Niillä tunneilla ei tehnyt mieli viitata, vaikka oman vastauksensa oikeellisuudesta olisikin ollut varma. Marginaalistahan tällainen onneksi oli, mutta muistijälki jäi. Myöhemmällä iällä on ymmärtänyt, että taustansa ja vaikuttimensa on kaikella, vinoilullakin. Juurisyyt tuskin liittyvät ironian ja vinoilun kohteeseen.
Ironia vaikuttaa näyttäytyvän välillä keskustelukulttuurissa jonkinlaisena synonyyminä älykkyydelle. Nokkela osaa ”lohkaista” ja ironian takaa saa sanoa vähän ilkeästikin, sehän on vain huumoria. Vitsivitsi. Länsimainen kulttuuri on synnyttänyt tästä omia tyylilajejaan, joilla tahkotaan myös rahaa. Stand up -keikoilla on moni meistä käynyt. Vähintään televisiosta roastaaminen on tullut tutuksi. Rap-musiikki on ominut sitä erityisesti. Rapissa roastaaminen vaikuttaa saavan adrenaliinin virtaamaan – muita roastattaessa ollaan vahvoja ja vaikutusvaltaisia. Roastaamista tv-ruudun kautta seuranneena on välittynyt kuva, että ei siinä aina roastattava ihan mukavuusalueellaan vaikuta olevan, vaikka mukana nauraisikin. Muu reaktio kuin mukana nauraminen toisi riskin julkisesta kasvojen menettämisestä. Tosikko, joka ei kestä huumoria.
Samaan aikaan meillä some, jossa on paljon hyvää ja kaunista. Mutta ilmiö, jossa somessa puskista saa anonyymisti huudella ihan mitä tahansa miettimättä, miltä se tuntuu muista ihmisistä, elää kukoistuskauttaan. Somejulkkiksia kommentoidessa inhimillisyys loistaa usein poissaolollaan, ja vaikkapa Jodelissa melkein kuka tahansa voi joutua ikävän kommentoinnin kohteeksi ilman, että siihen vapaaehtoisesti asettuisi.
Oli taso mikä tahansa ironisesta vinoilusta aina uhmakkaaseen roastaamiseen ja suoranaiseen kiusaamiseen, psykologisen turvallisuuden tunne tuskin pääsee vahvistumaan minkään näistä kohdalla. Sen sijaan ruokituksi tulevat varuillaan olo ja suojautuminen. Vetäydytään omaan kuoreen. Sosiaalinen arkuus lisääntyy. Defenssit aktivoituvat. Kuormitus kasvaa. Ajattelu kapeutuu eikä koko kapasiteetti ole käytössä.
Syksyn mittaan olemme työskennelleet Itä-Suomen lukioverkoston lukiolaisten kanssa laatutörmäytystyöpajoissa. Yksi keskeinen teema, joka toistuu niin laadukkaan oppimisen, hyvinvoinnin ja osallisuuden, kehittyvän toimintakulttuurin kuin saavutettavan lukiokoulutuksenkin osalta, on ilmapiiri. Turvallinen, hyväksyvä ja kannustava ovat sanoja, jotka toistuvat opiskelijoilla hyvän ilmapiirin määreinä. Ilmapiiri näyttää vaikuttavan opiskelijoiden näkökulmasta merkittävästi oppimiseen, hyvinvointiin ja osallisuuteen. Turvallisessa ilmapiirissä uskaltaa kysyä, osallistua ja olla oma itsensä. Niin opiskelijana kuin työyhteisön jäsenenäkin.
Turvallisuudella on merkitystä oppimiseen, tämä on oivallettu jo varsin laajalti. Itä-Suomen lukioverkoston webinaarissa Ajattelen siis opin – pedagogisia keinoja oppimisen tukemiseen Tiina-Maria Päivänsalo muistutti, miten opiskelijoiden älyllisen haastamisen rinnalla tarvitaan riittävää psykologista turvallisuutta. Oppimisessa on kysymys myös keskeneräisyyden ja hankalien tunteiden sietämisestä, uskalluksesta olla puolivalmiissakin vaiheessa totta ja läsnä. Pyrimme suojaamaan itsetuntoamme, ja tästä johtuen meille on epämukavaa kohdata itsessämme ja näyttää muille, että emme vielä osaa tai tiedä ja että meillä on kehittymiskohteita. Tehokkaan oppimisen menetelmät resonoivat usein meissä näitä epämukavia tuntemuksia ja valitsemmekin mieluummin opiskelutapoja, jotka eivät tuo samalla tavalla näkyviin keskeneräisyyttä. Samalla hairahdumme tuttuusilluusioon. Jotta tehokas oppiminen on mahdollista, se tarvitsee alustakseen oppimiskulttuuria, joka on suotuisa tehokkaalle oppimiselle. Oppimiskulttuuria, jossa vallitsee riittävä psykologinen turvallisuus.
Sanottakoon vielä, että omilta kouluajoilta muistijälkiä on sitäkin runsaammin opettajien kannustavasta ja motivoivasta suhtautumisesta sekä hyvästä ja kunnioittavasta vuorovaikutuksesta opettajan ja opiskelijoiden välillä. Kiitos opettajat.
